1. Ainespuu
Ainespuulla tarkoitetaan tietyt kapalliset mitta- ja laatuvaatimukset täyttävää puutavaraa, jota voidaan käyttää saha-, sellu- tai paperiteollisuuden raaka-aineena. Perinteisesti järeimmät puut ovat päätyneet sahalinjalle tai vaneritehtaalle. Pienemmistä puista on tehty sellua ja paperia.
Monet bioenergiayhtiöt ja niiden etujärjestö Bioenergia ry. ovat väittäneet, että ainespuuta ei juurikaan käytetä bioenergian tuotannossa. Bioenergia-ala on korostanut polttavansa lähinnä saha- ja selluteollisuuden sivuvirtoja ja tähteitä kuten muun muassa purua, risuja sekä jäte- ja kierrätyspuuta.
Jos bioenergiayhtiöitä on uskominen, heidän tuottamansa energia siis on tuotettu polttamalla sellaista puuta, jolle ei olisi ollut mitään muuta teollista käyttöä.
Lähes kaikissa niissä noin 50 energiapuuterminaalissa ja bioenergialaitoksella, joissa Ei polteta tulevaisuutta -kampanja on käynyt kuvaus- ja kartoitusreissuillaan, polttopinoista on kuitenkin löytynyt runsain määrin paksuja, terveen ja hyvälaatuisen näköisiä runkoja.
Kampanja on nähnyt ja kuvannut valtavat määrät samanlaista puuta, jota sellu- ja vaneritehtaillekin menee. Eli ainespuuta.
2. Haapa
Harvan lajin merkityksestä Suomen luonnolle vallitsee samanlaista yksimielisyyttä kuin haavan. Haapaa pidetään monimuotoisuuden avainlajina niin luonnonsuojelujärjestöissä ja ympäristöhallinnossa kuin metsäyhtiöiden suosituksissa – esimerkiksi UPM pitää haapaa erityisen tärkeänä säästöpuuna.
Säästöpuu tarkoittaa puuta, jonka metsänomistaja säästää hakkuilta. Säästöpuun annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsässä.
Sekä kasvaessaan että vielä lahotessaankin haapa tarjoaa suojaa ja ravintoa sadoille metsän eliöille. Toista sataa lajia tarvitsee haapaa selviytyäkseen. Haapa sopii pesäpuuksi muun muassa liito-oravalle ja hömötiaiselle – uhanalaisia molemmat – ja sen kuori kasvualustaksi tietyille sammalille ja sienille.
Kesään 2025 mennessä Ei polteta tulevaisuutta -kampanja oli vieraillut kuvausreissuillaan yhteensä noin 50 energiapuuterminaalissa ja biovoimalaitoksella. Lähes kaikkien näiden kohteiden polttopinoista löytyi runsain mitoin haapaa.
3. Juurakot
Juurakko tarkoittaa yleiskielessä puun kantoa ja siihen liittyneitä juuria. Juurakoiden energiakäyttö on ympäristön kannalta monin tavoin tuhoisaa.
Kun maa myllätään auki, metsän maaperän hiilivarastot vapautuvat ilmakehään.
Kantojen korjuu vähentää:
- ravinteiden ja eloperäisen aineksen määrää maaperässä ja rikkoo humuskerroksen. Tällöin maaperän veden ja kiintoaineksen pidätyskyky voi heikentyä, mikä lisää päästöjä vesistöihin.
- ehjäksi jäävän maanpinnan osuutta. Tämä kaventaa maaperäeliöstön elintilaa ja pienentää riistalle (ja monille ihmisillekin) tärkeän varpukasvillisuuden kuten mustikan määrää.
- järeän lahopuun määrää, mikä taas heikentää lahopuu- ja maaperäeliöstön elinoloja.
4. Lahopuu
(Liika)hakkuita puolustellaan usein retorisella kysymyksellä: pitäisikö ne puut jättää metsään lahoamaan.
Pitäisi! Metsä tarvitsee monimuotoisuussyistä etenkin järeitä lahopuita, joilla tarkoitetaan yleensä yli 10 sentin paksuisia kuolleita puita.
”Nykyarvion mukaan jopa neljännes Suomen noin 20 000 metsälajista on eri tavoin riippuvainen lahopuusta. Erityisen tärkeää lahopuu on sienille ja hyönteisille”, kertoo tuoreehko Lahopuut ja luonnon monimuotoisuus -selvitys. Selvityksen on Energiateollisuuden tilauksesta tuottanut valtion omistama metsäalan asiantuntijayritys Tapio.
Selvityksen mukaan järeää lahopuuta päätyy korjuuseen, vaikka se ei muuta puuta heikomman lämpöarvonsa takia ole kovin tavoiteltava raaka-aine energialaitoksille.
Energiapuuksi korjattavan lahopuun määrästä ei ole tilastotietoa, mutta Ei polteta tulevaisuutta -kampanjan havaintojen perusteella määrä näyttää runsaalta. Melko järeääkin lahopuuta on löytynyt useimmista energiapuuterminaaleista, joissa kampanja on vieraillut.